Krusader tiedeartikkeli: HIFK ja SM- Liiga

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Krusader tiedeartikkeli: HIFK ja SM- Liiga

Viesti kirjoittaja Admin lähetetty Ke Joulu 02, 2015 9:12 pm




Jääkiekossa pärjääminen

1. Joukkueiden ominaispiirteet
2. Strategia ja taktiikka
3. HIFK



1. Joukkueiden ominaispiirteet


JYP ja KalPa: Pelityylinä ei mikään

Jos HIFK panostaa hyökkäykseen, Kärpät taktiikkaan ja Tappara tekniikkaan, niin Liigassa on olemassa muutama joukkue, jolla ei ole pelitapaa laisinkaan. Nämä joukkueet ovat sekä JYP että KalPa ja uudet joukkueet Sport sekä Kouvolan KooKoo. Siis kerrataan vielä: nämä joukkueet eivät käytä mitään pelitapaa. Miten se on mahdollista? Miten se voi edes toimia? Muinainen JyP HT kairattiin SM- Liigaan edustamaan Jyväskylän palloa Liigan raksutettua jo täyttä häkää, miten siis minkäänlaista erityistä taktiikkaa edes oltaisiin voitu muodostaa? Ei mitenkään.

JyP HT yritti vaan voittaa matseja, jotta se säilyisi hengissä. Ensimmäiset pudotuspelikokemukset olivat “hifkimäisyyttä” pursuavan Helsingin IFK:n kanssa. JyP yritti tasapeliä ja sitten otti itselleen ensin kotiedun ja sitten ruutitynnyrissä kotiyleisön edessä se hanskasi itselleen seuran ensimmäiset mitalit. Kalpan tyyli oli kamppailla rajusti ja pelata yhteen joukkueen kanssa. Kuin moukariniskulla se väsytti vastustajan ja lamaannutti sen väsymättömällä uurtamisella. Kun Pelicans ja SaiPa luottavat tiettyyn pelisysteemiin, niin Jyppi ja KalPa luottavat pelaajien yhteiseen henkeen. Se on juuri tämä anonyymiteetti, joka tekee näistä joukkueista niin vaikeita vastustajia kuten ne ovatkin.

Eli siis: Jyppi ja Kalpa yrittävät pistää vastustajaa vastaan kovaa vastarintaa, joka saavutetaan uhrautuvalla puolustuksella ja pelaamalla joukkueena hyvin yhteen. Myös Sport ja KooKoo ovat ilman normaalia pelitapaa, ja siksi ne ovatkin kuin kopiot ryynikyläläisistä ja savolaisista. Kun kaksinkamppailu on periksiantamatonta, niin jossain vaiheessa vastustaja tekee mokia, joista on rokotettava. Tämä pelitapa on niin vihamielinen sekä pelottava, että se on jo itsessään oma pelitapansa. “Pelitapa ilman pelitapaa” on kova kanto kaskessa vierasjoukkueelle, joka tämmöisten pienseurojen kotiyleisön eteen menee värisemään pelosta ja kauhusta.


Jokerit- Helsinkiläisseuran kuolinvuoteella

80- luvulla Helsingin Jokerit tippuivat 1. divisioonaan ja nousivat sieltä heti takaisin pääsarjatasolle. 90- luvulla ei muusta puhuttukaan kuin Jokereista, joka kukisti aallonharjalla surffaavan Hifkin nousten pohjamudista. Teemu Selänne nosti kannua '92 ja samalla kaudella teurasti rakkaat paikallisvastustajat Helsingin IFK:n. Jokerit tulivat tunnetuksi taitokiekosta sekä supisuomalaisuudestaan. Vuonna 97 Jokerit saivat oman  jäähallin ja viisi vuotta sen jälkeen siellä nostettiin kannua. Mutta vaikeuksia tuli tielle kun vuonna 2013 Jokereiden pääomistaja Hjallis Harkimo antoi osakkuuden Jokereihin kahdelle venäläiselle miljonäärille ja siirsi sen Venäjän Liigaan eli KHL:ään.

Tästä seurasi valtava yleisökato, kun vain tosifanit jäivät Jokereiden matkaan. Isoin huolenaihe jääkiekon ystäville oli kotoisen Suomen Liigan katoaminen sekä se, että paikallismatsit IFK:n kanssa jäivät ohjelmasta pois. Tämä tiesi jo ennakoitua kuolemaa koko Stadilaiselle jääkiekolle ja ennen kaikkea suomalaisen jääkiekkoilun kiintopisteen, Helsingin Jokereiden vaanivaa suurta kuolemaa. KHL- Liigassa vuonna 2014 Jokereita syytettiin maksamattomista pelaajapalkkioista. Areenassa laulettiin ennen jokaisen ottelun alkua Neuvostoaikainen kansallislaulu. Vuoden 2015 pudotupeleissä Jokerit tippuivat pois jatkosta heti puolivälierissä.

Kysymyksia herää: Ketä kiinnostaa uusi Jokerit? Miksi Jokerit pelaavat Venäjän Liigassa? KHL sarjana on varsin tylsä eikä Jokereilla ole yhtä kiinnostavia vastustajia kuin mitä sillä oli Liigassa. Jokerit ovat mennyttä kalua. Lopun alkua on luvassa kun tulee yleisökato, pelaajapalkkio sekoilut sekä rahareikänä pullottava kallis pelaajakalusto. Jokerit eivät pärjää taloudellisesti eivätkä pelillisesti. Kohta Hjallis jättää uppoavan laivan ja luopuu omasta osuudestaan joukkueeseen. Sitten alkaa polkkatanssit ladossa ja borschekeittoa tarjoillaan. Onneksi minä en ole Jokerit- fani. Joukkue uppoaa ennen pitkää- se on kuin unohdettu vanhus kuolinvuotteellaan.

Blues- HIFK Countdown
27.06.2015 20:31 | Krusi

Tasan 10 viikkoa ennen kuin koko Liiga jytisee käyntiin otteluparilla Espoon Blues VS. Helsingin IFK. Olen paikalla kannustamassa Stadin Kingejä. Matkustan perjantaina Espoon Barona Areenaan ja katson IFK:n ensimmäisen kotimatsin lauantaina Lukkoa vastaan televisiosta. Onko Blues uusi Jokerit, eli vie peliä ja yleisö mylvii kun musta kiekko on repussa? Hifk on pelillisesti alakynnessä, mutta voi pärjätä erikoistilanne osaamisellaan. Blues on nyt IFK:n pahin kilpailija, nemesis joka tulee painajaisiinkin. IFK ei ole pärjännyt viime vuosina enää Bluesille, eli käykö tässä jälleen kerran samoin kuin narrien kanssa eli altavastaajasta ensin rinnalle ja sitten ohitte? Hifk on kusessa espoolaisten kanssa ja Blues on puhjennut toukasta täyteen kukkaansa.


Tässä on kirjoitus pääkaupunkiseudun lätkästä talvelta 2014. Kirjoitettu alkuperäisesti blogiini "Neo- Krusader Society":

Liigakauden lopussa kiusankappale Jokerit ovat lentämässä ulos Liigasta kohti Siperiaa. Aluksi Jokerit olivat yhtenäinen mutta nimetön vastus tähtirinnoille. IFK oli Töölön Vesan alkuvuosina ykkönen Stadissa, vaikka TV voittikin yhden kiekkokullan ja nallipyssyketju valoi taitokiekon taikaa joukkueeseen. IFK törttöili ja istui jäähyboksissa suurimman osan ajastaan SM- Liigassa, kun taas Jokerit kirivät ensin rinnalle ja sitten ohitte huippuna 1990- luvun menestys. IFK on voittanut Jokerit kerran finaaleissa ja kerran puolivälierissä; kun taas Jokerit ovat voittaneet IFK:n kerran finaaleissa ja kaksi kertaa puolivälierissä. IFK kiri rinnalle KJ:n luotsikausina ja voitti useimmat paikallisväännöt. IFK voitti Talviklassikot ja lujitti asemaansa Stadin ykkösenä seitsemännellä SM- sarjakullallaan. Mutta Jokerien vastalääke on kaksi 4- 0 voittoa IFK:sta puolivälierissä.

Nyt tilit ovat tasan: Kaikkien aikojen keskinäiset kohtaamiset ovat voitto voitolta laskettuna tasan ennen viimeistä paikallisvääntöä Maaliskuussa. Jokerit isännöivät kolmatta Talviklassikkoa, joka ratkaisee lopullisesti kumpi näistä joukkueista on parempi. Kummallakin joukkueella on positiivisia tuloksia ja historiikkiä takanaan, joten hyvillä mielin voi kumpikin ennen peliä ja sen jälkeen olla. Jokerien vahvuus on joukkueen yhteneväisyys, toveruus, joukkuementaliteetti ja taitavat taktiset kuviot ja rannelaukaukset. Jokerien heikkous on sentimentaalinen pilkunnussiminen ylivoimahyökkäyksissä. HIFK:n vahvuus on tähdet ja suorat vedot. HIFK:n heikkous on arka peliote ja huono puolustuspeli. Jos Jokerit mielivät voittaa, on heidän ärsytettävä IFK:ta, koska joukkueella on tapana ottaa tyhmiä jäähyjä. Jos IFK mielii voittaa, on sen uskallettava haastaa Jokerit lätkän jokaisella osa-alueella ja karvattava kiekot itselleen teknisesti kömpelöiltä Jokeripelaajilta.

Espoon Bluesista tulee HIFK:n päävastus Jokerien painuttua helvettiin Liigasta. Jos Blues saa provosoitua IFK: n kuumakalleja ja kykenee nopeaan mailatyöskentelyyn, on sillä mahis voittaa jopa Vanhassa Jäähallissa. HIFK:n tarvitsee vain antaa tähtipelaajille tilaa toteuttaa itseään hyökkäyspäässä ja oltava yhtenäinen joukkue, niin voitto on otettavissa Bluesista jopa Espoosta. Blues laukoo paljon huonoista paikoista ja HIFK taas siirtelee kiekkoa intensiivisesti. Näistä tulkinnoista voi päätellä paljon. Bluesin tulee katkoa syöttölinjat mailoilla ja lauottava hyvistä paikoista, niin paljon on se voittanut silloin. HIFK:n tulee taas pitää Blues kaukana intiimialueiltaan ja onnistuttava lähietäisyydeltä runnomaan kiekko börsään. Oli niin tai näin, niin Blues ei ole uusi Jokerit. Blues on kaunis ja hieno jääkiekko joukkue, mutta ikinä se ei tule koskemaankaan Jokerien laista kallisarvoista ja omalaatuista seuraa. Ei ikinä.


2. Strategia ja taktiikka

Ylivoimapelaaminen:

Ylivoimapeliä on monta erilaista sorttia, mutta nyt keskityn kahteen ylivoimapelaamis muotoon, eli neljällä kolmea vastaan ja viidellä neljää vastaan. Neljällä kolmea vastaan on vastakkain hyökkäävällä joukkueella neljän pelaajan muodostama neliö ja puolustavan joukkueen kolmio. Paras hetki tehdä maali olisi yhden laitahyökkääjän rynnäkkö keskelle kolmea puolustajaa ja laukominen ranteella. Joko läheltä ylös tai sitten lujaa ranteelta. B- pisteeltä rynnäkkö kahden pelaajan välistä maalin eteen ja sieltä nopea ratkaisu. Varma maali.

Sitten viidellä neljää vastaan tulisi hyökkäävän joukkueen ahnaammin laukoa rannevetoja joko kulmista, b- pisteeltä( joka on mielestäni lätkän g- piste) tai sitten karvaamalla maalin eteen. Nämä “makupaikat” riittävät maalin tekoon, ei tarvitse edes syöttää toiselle pelaajalle, kunhan vetää ranteelta sydämensä kyllyydestä.

Eli: mene mahdollisimman lähelle vastustajan maalia( mieluiten ohitat vas. Pelaajan) ja lauo joko läheltä ylös tai sitten ranteella.





Rohkea pelaaminen

Minusta SM- Liigassa tulisi pelata rohkeammin. Pelaajien tulisi edetä rohkeammin maalin eteen. Tämä ei tosin ole sama asia kuin holtiton hyökkääminen. Eli semmoinen tapa, että esim. Joku tähti hyökkääjä vaikka alivoimalla rynnii yksin vastustajan alueelle ja päättää hyökkäyksen heppoiseen laukaukseen kohti maalia ja sitten menee vaihtoon. Tämä tämmöinen innokas yksityisyrittäminen on tullut suosituksi tavaksi johtopelaajille päättää vaihtonsa.

Kuitenkin, yksityisyrittäminen, eli se että max 2 pelaajaa yrittää tehdä maalia tai jotakin “isoa siirtoa”, on täyttä pelletouhua. Näitä yksin väen vängällä suomalaisella sisulla tarmokkaasti rynnien luotuja yksilösuorituksia kutsun nimellä “kälä-kälä hyökkäykset”. Nimi tuli eräästä pleikkaripelistä jota pelasin. Siinä sotapelissä jos tietokone hyökkäsi käyttäen n. 5% armeijastaan, oli koko operaatio silkkaa typeryyttä ja materian hukkaamista.

Mutta semmoista asiaa peräänkuulutan että joukkueet yleensäkin Liigassa hyökkäisivät kaikella tarmolla systemaattisesti kohti vastustajan takalinjoja. Eli “parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla”, jota nykyisin noudatetaan, on huono strategia, sillä ennemmin kaikki 11 pyytä olisivat tekemässä tuhojaan! Puolustajien tulisi osallistua ahnaammin hyökkäyspään pelitilanteisiin ja noustava siniviivasta suoraviivaisesti tukemaan hyökkäystä, etenkin jos kiekko on pelattavissa. Hyökkääjien tulisi asettua vast. Maalin eteen ja laukoa hanakammin kohti maalia. Enemmän laukauksia ja nousuja, maalin eteen menemistä ja koko viisikon mobilisoimista.

Laukaisumuodoista

Lyöntilaukaus: Lämäri kannattaa aina laukoa keskeltä siniviivaa. Näin kiekko sujahtaa varmimmin kohti maalia. Suoraan syötöstä lauottu lämäri on tehokkain lauottuna keskeltä. Ei niin että( niinkuin yleensä käy ylivoimissa) ensin otetaan kiekko haltuun ja sitten viritetään laukaus( tämä on niin virkamiesmäistä), koska sitten maalivahtia sekä puolustusta ei saada yllätettyä.

Rystylaukaus: Rystylaukaus voi mennä ihan mihin sattuu ja siksi se on ongelmallinen tapa tehdä ratkaisu. Toki jos esim. Rangaistuslaukauksessa ensiksi mennään hiljaa kohti maalia ja sitten lopussa kiihdytetään vauhtia voi rystylaukaus mennä ihan ylämummoon saakka. Rystylaukaus on hyvä tehdä sekavassa asemassa tai sitten läpiajon päätteeksi. Se on ns. Nopea sivallus.

Rannelaukaus: Rannelaukaus on jääkiekon paras laukaisumuoto. Sen voi tehdä salakavalan nopeasti tai sitten hitaasti siniviivasta. Ylivoimissa rannelaukaus on parempi kuin lämäri, jota pelaajat koittavat tarmolla väsätä. B- pisteeltä tai läheltä maalia isketty rannari on tappavan tehokas. Rannelaukauksen onnistumisprosentti on noin 33%, kun lämärin on n. 25% ja rystyvedon 7%.

Puolustus osana jääkiekkoa

Hyökkäys on paras puolustus- sanotaan. Ja miten hyökkäät kertoo sen miten puolustat. Jypillä ja Kalpalla on perinteisesti ollut tiivis ja uhrautuva puolustus. Hifkillä ja Ilveksellä on usein jöpöttänyt ns. Takaressu auki. Kun Jyp voitti vuonna 2009 seuran ensimmäisen mestaruuden, oli Jypin takalinjoilla tiivis puolustus. Jyp puolusti maalinedustaa hyvin ja sen puolustuksesta käytettiin nimitystä “kivimuuripuolustus”.

Hyvän puolustuspään pelaamisen A ja O on se, että kummatkin puolustajat tukkivat maalinedustan sijoittumalla tolppien viereen. Ylimääräinen hyökkääjä muodostaa tämän lisäksi vielä kolmion puolustajien kanssa estämällä pääsyn maalivahdin eteen. Tämä oli Jypin kauden 2008-09 puolustuspelaamisen voittava resepti. Tätä avitti vielä kaksi vankkaa perhostyylin maalivahtia Sinkku ja Peki. Mikä on maalivahdin rooli puolustuksessa? Maalivahdin tulisi olla 1) perhostyylinen, eli ei päästä kiekkoja längeistään ja koppaa kovat vedot maskista räpylällä 2) Kun kallellaan oleva kolmio muodostuu perustorjunta asennosta, on se ainut heikko piste 3) Molarin tulisi olla vähäeleinen, mutta ketterä jaloillaan.

Ainut ongelma on kallellaan oleva kolmio, joka muodostuu perhostorjujalle väistämättä. Kiekko siis menee börsään mailan ja kypärän välistä. Ehkä siksi olisi hyvä jos molari ei menisi jaloilleen turhan herkästi. Jani Nieminen( ex- Hifk, Blues, Tappara) oli vanhanaikainen, Jan Lundelin tapainen vahti, joka päästi rannevetoja helposti. Juuri sellainen vahti, jota hyväkään puolustus ei voi pelastaa. Hifkin tulisi panostaa juuri puolustukseen. Maalialueelle päästään turhankin herkästi, koska puolustajat laskevat päänsä alas ja alkavat pelata kiekkoa, kun pitäisi pitää pää ylhäällä ja estää pelaajan pääsy maalinteko sektorille. Kulmista on vaikea tehdä maaleja. Glen Hanlon peluutti Jokereissa pääasiassa puolustusvoittoista pelitapaa kaudella 2008- 09. Yritys jäi torsoksi, sillä peli oli ajoittain liian passiivista ja unettavaa katseltavaa. Maaleja omiin tuli vähän, mutta koko joukkueen yleisilme oli varsin jäykkä.

Siis: Pidä pää ylhäällä, pelaa miestä ja vasta sitten kun kusi on sukassa laske pääsi ja etsi kiekko- ellei se löydy jo maalista.

Jääkiekossa on monta eri tapaa tehdä hyvä rangaistuslaukaus. Tässä on ehdotuksia esim. Rankkareihin tai voittomaalikilpailuihin tehtävistä suorituksista:

1. Terävä ranne. Terävässä ranteessa pelaaja saapuu hitaasti keskelle( hieman sivuun) maalivahtia, pysähtyy, ja vetää tarkan rannevedon yläkulmaan. Laukauksen tulee olla nopea sivallus.

2. Kiekon vispaaja. Pelaaja saapuu maalin lähelle kaarrellen ja kierrellen samalla liikuttaen kiekkoa intensiivisesti. Kun pelaaja on kulkenut reittinsä, menee hän maalin kulmalle, tekee yhden harhautusliikkeen ja lopuksi nostaa kiekon yläkulmaan. Tässä nostovaiheessa pitäisi vast. Maalivahdin olla jo pyllyllään jäässä.

3. Nopea rystylaukaus. Ensin pelaaja saapuu hitaasti toiselta puolelta jäätä kiihdyttäen vauhtiaan kunnes lopussa nostaa kiekon nopealla liikkeellä ohi vahdin. Vahti on yleensä tässä vaiheessa jo vähintään polvillaan. Laukausmuoto on rystyveto.

4. Armageddon. Tässä yrityksessä pelaaja luistelee hitaasti kiekon hallussa pitämällä kohti maalia ja yhtäkkiä säntää kulmaa kohden ja viimeistelee taidon näytteensä hakkaamalla mailallaan kiekkoa täysillä kohti päinvastaista kulmaa.

3. HIFK

HIFK pelasi erittäin terävän syyskauden, kun niin Jyp kuin Kalpakin kaatuivat. Kotipelit menivät kuin unelma, Tomas Zaborskyn ollessa IFK:n terävin keihäänkärki. Kuitenkin nuhjailu Bluesin kanssa ( 2 peliä tammikuussa) talvella tuhosi IFK:n henkisesti. Tähän viittasi myös päävalmentaja Törmänen haastattelussa, kun sanoi että pelaajat ovat fyysisesti kunnossa, mutta henkinen kantti voi olla hauras. Blues murskasi IFK:n tammikuun tasaus matseissa ja se katkaisi IFK:n selkärangan vaikean ja tiheän pelitahdin ohella.

Pudotuspeleissä Ilves kaatui nihkeästi voitoin 2- 0. Aina henkisesti vaikea ja rasittava Tappara voitti 2 ensimmäistä puolivälierää ja antoi näin pallon IFK:lle. IFK vastasi haasteeseen ja vasta viimeisessä kotipelissä taktisesti itsevarmempi Tappara otti tärkeän jatkoaikavoiton, joka sinetöi IFK:n kauden 2- 4 tappioon Tapparalle.

Tulevaan kauteen IFK lähtee kyllä täynnä optimismia. Stögön suoraviivainen, semi- Kalpamainen pelitapa istuu ja maistuu niin yleisölle kuin IFK:llekin. Ensi kuussa tulee ensi kauden Liigaohjelma, joissa on mukana myös Kouvolan KooKoo, joka muistuttaa muinaista Jyp HT:tä pelitapansa puolesta. Elokuussa alkavat harkkapelit ja CHL- kausi, joten jännitettävää riittää, sekä lukijoille että itse blogin kirjoittajallekin.


Vaalea IFK Stögön silmin

Antti “Stögö” Törmänen on IFK:n toinen projektivalmentaja seitsemään vuoteen. Häntä edelsi pari säheltäjää, mutta ennenkaikkea Kari Jalonen, joka peluutti rauhallista ja nokkelaa joukkuepeliä. IFK ei ole tunnettu fiksusta ja rauhallisesta kiekosta, vaan vähän tyhmästä ja raivopäisestä rymistelystä. Törmäsen viime kausi IFK:ssa osoitti hänen nokkeluutensa taktikkona, vaikka silti helsinkiläisten kausi päättyi jo puolivälieriin.

Törmäsen kauden 15- 16 joukkueessa on ykköspyssyjä kuten Zaborsky, ratkaisijoita kuten Puustinen sekä myös rymisteliöitä kuten törmäyskuula Micke Ästen. Tähän mennessä( Marraskuun puoliväli) IFK:n peli on ollut melkoista kuraa kuten kaikkina muinakin kausina, mutta silti pelejä ollaan voitu ratkoa huonollakin pelillä. Puustinen oli lokakuuhun mennessä IFK:n joka 5. maalin tekijä, mutta nyt on ratkaisijoita löytynyt laajemmalla rintamalla. Åsten yrittää ärsyttää vastustajaa ja siksi löytyy usein jäähypenkiltä. Ramstedt on syöttänyt nerokkaita syöttöjä, mutta ennen Marraskuuta hän vaikutti aika näkymättömältä.

Jos Törmänen aikoo osoittaa nerokkuutensa valmentajana, olisi IFK:n mentävä välieriä pitemmälle. Ongelmana on se, että Kärpät ja Tappara ovat nykyisellä pelillään liian kovia kantoja koskessa. Paras seitsemästä- systeemissä IFK tuskin pärjää JYPille ja KalPalle. Jopa Jalosen mestaruus IFK:ssa edellytti vastustajan huonoa peliä ja myös voitettavia vastuksia. IFK:n pelitapa puree hyvin Ilvekseen, TPS:än ja Pelicansiin, koska nämä joukkueet antavat rauhaa IFK:lle pelata sen omaa peliä.

Törmäsen valttikortteina on Jokeritausta, joka on näkynyt myös kentällä: IFK on taktisempi, älykkäämpi ja ottaa vähiten jäähyjä miesmuistiin. Perinteisellä reseptillä eli, Callen perinteitä kunnioittaen pelaamalla raivopäistä, fyysistä ja typerää jääkiekkoa ei ole kunnon tuloksia koskaan tullut. Kun IFK pelaa talonpoikaisjärjellä eli normaalisti kuten muutkin, niin tuloksia syntyy. Lauo keskeltä maalia ja ranteella, niin maaleja tulee. Jospa IFK ja kumppanit olisivat heräämässä Calle Brewerin aiheuttamasta joukkopsykoosista ja alkanut pelaamaan jääkiekkoa normaalisti?

Mitä on “Hifkimäisyys”?

Jos urheilussa tai kilpailuissa tunnetaan spännaaminen eli esiintymiskammo, niin Liigassa se tunnetaan nimellä “Hifkimäisyys”. Se on sitä että juuri kun on tehnyt maalin tulee sellainen “housut kusessa” onnentunne, jonka jälkeen usein seuraa kylmä suihku kun vastustaja rankaisee maalinjälkeisessä vaihdossa. Hifkimäisyydellä Liigassa tarkoitetaan Helsingin IFK:n paskomista housuihinsa heti kun edessä on tärkeä vieraspeli tai kotiedulla alkava pof- sarja. Jos kukaan yhtään muistaa IFK:n “legendaarisen” pelityylin, johon kuului paljon taklauksia, tappeluja ja muita sikailuja, niin tästä Carl Brewerin aikaisesta kivikautisesta pelitavasta ei olla luovuttu.

Jos IFK voittaa ilman sikailuja, on se kuollut seura ja fanit jättävät laivan. Fakta on se, että pelejä ei voi voittaa keskittymällä taklauksiin tai ottamalla runsaasti jäähyjä. Fakta on myös se, että herra Brewer oli IFK:ssa vain sen yhden kauden, joten näin väkivaltaista ja keskiaikaista systeemiä ei IFK tarvitse. Jyp pelaa voittaakseen, Jokerit pelasivat taidolla, IFK hakkaa päätään vuodesta toiseen seinään nimeltä fyysisyys. Jos IFK sijoittuu Liigassa 8. sijalle, mutta hakkaa vastustajansa sairaalakuntoon, niin fanit voivat poistua hallilta pettyneinä, mutta samalla mutisten “no, ainakaan ei akkailtu”. Mitä järkeä on alati hävitä, kun siitä ei ole mitään iloa eikä hyötyä, menee vain miljoonia kaivoon ja aikaa vuosikymmeniä hukkaan? Herää IFK ja voita mestaruus sekä fair play palkinto!

Admin
Admin

Viestien lukumäärä : 10
Join date : 29.04.2015

Näytä käyttäjän tiedot http://krusader.foorumi.biz

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa